Kilpailuvietti on luontainen taipumus tai halu kilpailla toisia vastaan. Tutkimusten mukaan miehillä se on kuitenkin perinteisesti suurempi kuin naisilla, vaikka yksilöllisiä eroja toki löytyy runsaasti.

Miesten kilpailuvietti juontaa juurensa kauas historiaan, jossa se näkyi selviytymistaisteluissa.

Jo aikojen alussa miehet joutuivat kilpailemaan resursseista, suojelemaan reviiriään ja turvaamaan kumppaninsa. Tämänkaltainen kilpailu oli elintärkeää: se vahvisti asemaa yhteiskunnassa sekä mahdollisti jälkeläisten jättämisen.

Edelleen tänä päivänä miesten kilpailuvietti on voimakas, onhan se evoluution myötä osa keskivertomiehen aivojen toimintaa. Eroja kuitenkin löytyy yksilöittäin, sillä niin ympäristöllä, kasvatuksella kuin yksilön persoonallisuudella on merkittävä vaikutus kilpailuvietin muovaantumiseen.

Tutkimusten mukaan myös korkeampi testosteronitaso voi lisätä kilpailullisuutta ja halua saavuttaa sosiaalista hierarkiaa.

Kilpailuvietti nyky-yhteiskunnassa

Tämän päivän yhteiskunnassa miesten kilpailuvietti näkyy etenkin työelämässä ja harrastuksissa, ovathan nämä nykyään iso osa ihmisten elämää.

Uralla kilpailuvietti voi ilmetä esimerkiksi urakehityksen, palkankorotuksen tavoittelun ja johtoaseman saavuttamisen saralla tai vain haluna erottua projekteissa ja saada tunnustusta kollegoiden keskuudessa.

Psykologisen tutkimuksen mukaan tavoitteellisuus työelämässä on yhteydessä parempiin työpanoksiin.

Myös urheilussa kilpailuvietti voi korostua merkittävästi. Etenkin kuntosaliharjoittelu ja kilpaurheilu tarjoavat miehille mahdollisuuden mitata omaa suoritustaan ja osoittaa kyvykkyyttään konkreettisesti.

Tutkimusten mukaan kilpailullinen urheilu voi myös lisätä dopamiinitasoa aivoissa, mikä puolestaan vahvistaa motivaatiota jatkaa harjoittelua.

Sosiaalinen media on uusi kilpailuareena

Sosiaaliseen mediaan lisätään nykyään lähes kaikki, ja some onkin muuttanut kilpailun luonteen täysin.

Enää kilpailu ei rajoitu vain työ- tai harrastusyhteisöön, vaan kilpakumppanina toimii koko maailma. Seuraajien ja tykkäysten määrä määrittelevätkin nykyään yhä useamman statuksen, ja monet miehet vertailevat jatkuvasti itseään toisiin.

Someen lisätään treenituloksia, harrastusprojekteja ja urasaavutuksia. Myös digitaaliset pelit ja kasinobonukset voivat näkyä sosiaalisessa mediassa osana kilpailua.

Esimerkiksi pelitulos, kasinon bonus ja turnausvoitto jaetaan julkisesti, mikä osoittaa, että kilpailun tarve löytyy yhä useammasta eri elämäntilanteesta.

Some voi lisätä motivaatiota ja inspiraatiota, mutta se voi myös luoda katastrofaalisen tilanteen. Tähän skenaarioon vaikuttaa erityisesti se, että someen lisätään usein vain onnistumiset ja huippusuoritukset.

Harva julkaisee päivitystä heikommasta treenipäivästä, pelitappiosta tai ylennyksen menettämisestä.

Sosiaalisen median myötä onkin lähes mahdotonta tuntea enää itseään parhaaksi millään osa-alueella, sillä muutamalla klikkauksella löytyy aina joku parempi, olipa kyse ulkonäöstä, taloudellisesta menestyksestä tai fyysisestä kunnosta.

Somen kääntöpuolena voikin siis olla sen lisäämä ahdistus ja vertailupaine.

Kilpailuvietin voima ja rajat

Miesten kilpailuvietti perustuu niin biologisiin, psykologisiin kuin sosiaalisiin tekijöihin. Se on ollut kovaa jo alkuajoilta lähtien, mutta muokannut osittain muotoaan tämän päivän näkymään.

Nykyään kilpailuvietti näkyykin pääosin työelämässä ja urheilussa, mutta myös nykyaikaisissa areenoissa, kuten digitaalisissa peleissä ja sosiaalisessa mediassa.

Miesten välinen terve kilpailuvietti voi toimia motivaattorina ja inspiraationa sekä edistää henkilökohtaista kasvua, mutta liiallisena sen vaikutukset voivat olla negatiivisia. Kilpailuvietin ei saisikaan antaa hallita elämää tai määrittää omaa arvoa.

Missä kilpailuvietin raja sitten nykyään menee? Siinä vaiheessa, kun saavutusten ja voittamisen avulla ryhdytään tekemään itsestään ”parempi” kuin muut, raja on ylitetty ja vauhdilla.

Toisaalta kilpailu voi mennä yli myös silloin, kun kilpailu alkaa juontaa kauaskantoisempia vaikutuksia, eikä ”häviämisestä” pääse yli.

On tärkeää muistaa, että voittaminen ei tee kenestäkään automaattisesti parempaa, eikä häviö huonompaa. Kilpailu ja sen tulokset ovat vain yksi osa elämää, ei koko elämä.

Kilpailullisuus tarjoaa mahdollisuuden oppia ja kehittyä, ja suhtautumalla tuloksiin terveellä tavalla voikin rakentaa tasapainoisempaa suhtautumista kilpailuun sekä sen mahdolliseen hyödyntämiseen perusarjessa.